Täytyy myöntää että laiskuus on iskeny tämän blogin suhteen mutta nyt tuli vaan semmonen fiilis että voishan tänne välillä kirjoittaakin jotain. Kolme kuukautta täällä tuli täyteen eilen. Marraskuussa jo ollaan ja aika rientää aivan älyttömän nopeesti. En tietenkään muista mitä kaikkea tässä kahen kuukauden aikana on viimeksi tapahtunu mutta yritän kertoa kaikki olennaiset asiat.
Minun perheessä Suomessa asuu kolumbialainen poika täältä Calista. Viimeviikon perjantaina lähdin tämän vaihto-oppilaan äidin kanssa Pereiraan. Pereira on Calista 300 kilometriä koilliseen luulisin puolet Calin asukasluvusta. Vuoristossa oli semmonen finka (maatila) jossa yövyimme neljä yötä. Siellä oli kyllä tosi hienot maisemat!
Elämä täällä on menny niin arkiseksi että tosi moni asia tuntuu ihan normaalilta. Lämpö on yks semmonen asia. Joka päivä riittää lämpöä niin sitä ei tuu enää ees ihmeteltyä. Turhaa otin mukaan niin monia pitkähihaisia huppareita koska en oo niitä kertaakaan käyttäny täällä Calissa. Aina pärjää t-paidalla ja sortseilla. Espanjan kielikin alkaa pikkuhiljaa vihdoinkin sujumaan ja enää ei tarvi käyttää englantia apuna. Ku keskustelee kahdenkeskisesti jonku ihmisen kanssa niin se sujuu tosi hyvin. Menin muuten yks aamu omaan kylpyhuoneeseen niin siellä oli skorppioni. Ite vähän säikähin mutta nuo mun hostit ei siitä kauheesti hätkähtäny. Nyt katon aina lattian tarkemmin ettei siellä oo ketään ylimääräisiä.
Seuraavan viikonlopun lauantaina meidän koulussa on karnevaalit. Koko koulu osallistuu siihen. Siellä on tosi monia eri maan karnevaalitansseja. Tulee varmasti tosi hieno tapahtuma. Kaikki oppilaat on valmistanu omat esiintymisasut itse. (Minäkin :D) Meidän luokka tanssii sambaa.
Mutta seuraavaan kertaan. Pitää mennä nukkumaan ku väsyttää niin paljon.
Laitan huomenna kuvia tänne Pereirasta ku tää kone on nyt niin hidas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti